20 joulu

Posted at 12:06h in Blogi

Vietin äskettäin kolme päivää hiljaisuuden retriitissä. Tämä oli hyvää aikaa viipyillä kaikessa rauhassa omassa sisäisessä maailmassani, ja huomasinkin, kuinka nopeasti mieli ottaa tarinoillaan vallan hiljaisuudelta. Itse olen luontaisesti nopearytminen tekijä, kokija sekä ammattini puolesta puhuja, joten olen tottunut täyttämään hiljaisuuden toiminnalla ja sanoilla. Menneisyydessäni olen myös vältellyt täten pysähtymistä. Vuosikymmeniä pakotin itseni olemaan vahva suorittaja ja selviytyjä aivan hermoston uupumiseen saakka.

 

Pysähtyminen hiljaisuuden retriitissä meditoiden ja joogaten oli hyvä muistutus itselleni siitä, kuinka kehon monet viestit ja epävarmuudet pyrkivät selkeämmin ajatuksiimme ja tunteisiimme hiljaisuuden keskellä. Se voikin olla monille syy vältellä pysähtymistä itsensä äärelle. Suorittamisen ja selviytymisen tila on meille paljon tutumpi ja tässä tilassa olemme myös tottuneet ohittamaan kehon viisaat viestit.

 

 

Pysähdy kehosi äärelle

 

Juuri nyt on kuitenkin tärkeää pysähtyä oman kehonsa äärelle – elämmehän varsin kummallista aikaa, joka on täynnä epävarmuutta. Tämä on voinut tuoda monenlaista ristiriitaa sekä niin emotionaalista, henkistä kuin sosiaalistakin kuormaa elämäämme. Kuormitustekijöiden tunnistaminen on tärkeä askel kohti oman hyvinvoinnin johtamista. On aivan liian yleistä, ettemme tunnista ajoissa omaa väsymistämme vaan luulemme, että jatkuva unettomuus, keskittymiskyvyn puute, päänsäryt ja tunteiden säätelyn vaikeus kuuluvat normaaliin elämään.

 

Emme kuitenkaan päädy väsymykseen tai psyykkiseen uupumiseen yhdessä yössä emmekä edes kuukaudessa vaan prosessi voi olla hyvinkin tasaisen hidasta, jolloin sitä on myös vaikeampaa itse huomata. Uupuminen on kehon ja mielen kovaääninen hätähuuto siinä vaiheessa, kun elimistön säätelyjärjestelmä ja keskushermoston toiminta ovat suistuneet niin suureen epätasapainoon, että keholle on tullut huomattavan vaikeaksi tasapainoittaa tilannetta.

 

Kun itse kadotin yhteyden kehooni 2000-luvulla omassa suorittamisen maratonissani työskennellessäni esihenkilönä, kadotin samalla tärkeän osan itseäni: sydämen ja intuition kuulemisen taidon. Minulta meni pari vuotta palauttaa yhteys itseeni ja löytää takaisin kehoviisauden äärelle. Teema puhuttelee minua kouluttajana kovasti, jotta voin muistuttaa itseäni säännöllisesti sen tärkeydestä.

 

Joulua kohden mentäessä usein huomaamatta puskemme eteenpäin ja ajattelemme, että kun tämän vielä jaksan, sitten pääsen lomalle huilaamaan. Juuri nyt tarvitsemme kuitenkin niitä pieniä pysähtymisen ja hiljaisuuden mikrohetkiä. Niitä hetkiä, jotka auttavat kuulemaan kehomme viestejä paremmin. Tällainen hetki voi olla vaikka kävely luonnossa aisteihin upoten tai pysähtyminen kodin tutussa lepotuolissa omia kehollisia tuntemuksia kuunellen. Kun tietoisesti siirtää huomion omaan hengitykseen ja kehoon, auttaa vahvistamaan omia kehotuntemuksiaan.

 

 

Toivoa ja myötätuntoa tarvitaan

 

Jokainen meistä tarvitsee toivoa ja myötätuntoa, joihin nojata – sitä ajatusta ja energiaa, joka kantaa, kun varmuutta ympäristöstä ja elämästä ei löydy. Mielellämme on mahdollisuus muuttaa kokemuksemme ulkoisesta maailmasta, vaikka ulkoinen maailma ei muuttuisikaan.

 

Myötätunto tuo joulun odotukseen vahvuutta ja lämpöä. Kun kiinnitämme huomiomme enemmän siihen, mikä sujuu ja onnistuu, opetamme aivojamme näkemään enemmän myönteisyyttä tässä ajassa. Kun muistamme hengittää sekä juurruttaa itsemme omaan kehoomme keskellä epävarmuutta, olemme valinneet toivon puskemisen sijasta.

 

”Mikään ei paina niin paljon kuin väsynyt sydän.”
Jose de San Martin

 

 

Alkuperäinen teksti julkaistu Kollega-lehdessä 1.12.2021

 

Pysähdy kanssani mielikuvarentoutukseen, jossa luodaan keho-mieli yhteys ja vahvistetaan omaa turvallisuuden tunnetta tässä joulun ajassa. Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=kM-U3QigzUc

 

Lue muita kollega lehdessä julkaistuja kirjoituksiani Arvostavia kohtaamisia hybridiarjessa, Kuunteletko kehosi viestejä?, Innostus tarttuu ja luo merkitystä, Olet vahvempi kuin luuletkaan ja Muuta ja unelmoi sydämestä käsin.

 

08 helmi

Posted at 10:01h in Blogi, Itsensä kehittäminen, Mielenvoima, Yleinen

Oletko milloin viimeksi antanut tietoisesti tilaa ja aikaa uudella ajattelulle? Me kaikki käytämme erilaista ajattelua työpäivien aikana: nopeaa, hidasta, laiskaa, vanhaa, luovaa, uutta sekä toki oivalluttavaa ajattelua. Elämän rakenteiden murtuessa ja uudistuessa olisikin hyvä tarkistaa varsin usein minkälaisessa ajattelussa omaa aikaansa eniten viettää. Koska suurin osa ajattelustamme luontaisesti toistaa historiaa, oman ajattelun kehittäminen on arvokasta uudistumisen näkökulmasta. Itse olen ottanut tavaksi aamuisin kysyä, miten tänään hämmästyn ja kehitän ajatteluani? Sallinko tarpeeksi aikaa tyhjälle mielelle ja uusille näkökulmille?

 

Kuinka usein sinun tavoitteena on itsesi yllättäminen arjessa? Kun mieli yllättyy, niin tulee usein tilaa uudelle –myös niille loisto-oivalluksille. Ajattelu tarvitseekin pysähtymistä, tilaa ja hämmästystä, reflektion pintaa, jotta se pääsee uudistumaan. Normaalisti me kaikki näemme asioita, joita odotamme ja näin myös arjessa rakennamme usein itseään toteuttavia ennusteita elämäämme. Tyhjä mieli taas antaa tilaa uudella ajattelulle sekä erilaisille näkökulmille. Tyhjä mieli ei aina viihdy jatkuvan hälyn ja ärsyketulvan keskellä vaan tarvitsee syntyäkseen pysähtymistä ja aitoa läsnäoloa. Mieti hetki kuinka usein olet aidosti läsnä ja annat mahdollisuuden yllätyksille sekä luovalle ajattelulle? Tyhjän mielen tilaa voimme harjoitella. Miten sinä saavutat parhaiten tyhjän mielen?

 

Muutamia ajatuksia tyhjän mielen saavuttamiseen sekä ajattelun kehittämiseen, joita innostuin pohtimaan.

    1. Järjestätkö aikaa ajattelun kehittämiselle ja uudistamiselle päivittäin? Aamut ja illat ennen nukkumaan menoa ovat oivallisia tuokioita mielen uudistamiseen. Silloin mieli on luontaisesti enemmän ärsyke vapaa ja aivotkin tutkitusti vastaanottavaisempia.
    2. Löydätkö itsellesi sopivan päivittäisen keinon mielen tyhjentämiseen? Aistit toimivat toisille yhtä hyvin kuin meditointi ja luonto toisille. Kun mieli on täynnä, niin kirjoittaminen sekä myös piirtäminen tyhjentävät mieltä.  Tärkeät mikrotauot auttavat myös verenkierron elpymiseen, jolloin fokus sekä läsnäolo kirkastuvat.
    3. Itsellä on jo vuosi toiminut ajattelun kehittämiseen ajatusten leimaamiskeino. Kun oivalsin, etten ole ajatukseni, sain mieleeni lisää tilaa sekä reaktioihini aikaa. Turha kriittinen mielikin hiljeni. Kun leimaa tai nimeää ajatuksen, sen tunne intensiteetti pienenee. Me määrittelemme mielessä koko ajan asioita historian pohjalta, ja leimaamalla vanhat ajatukset,  aivot saavat ikään kuin tilaa uudelle ajattelulle.
    4. Mitä rutiineja sinä käytät virittämään aivoja uusiin oivalluksiin? Aivot arvostavat selkeyttä ja fokusta. Itse viritän aivot luovuuteen päivittäin tietoisella fokuksen suuntaamisella. Haen tietoisemmin uusia näkökulmia ja käytän aisteja eri tavalla eli haastan aivot näkemään, kuulemaan ja kokemaan uutta. Mieli hakee mieluummin asioita ympäristöstä tuttujen mallien kautta, joten aivojen tietoinen virittäminen jo sinänsä luo uudenlaista ajattelu.

 

Kaikilla meillä on oma luontainen tapa kehittää ajatteluntaito. Olemmekin paljon eri verkostoissa pohtineet, sitä jos hyvinvoinnin yhdeksi kivijalaksi nostettaisiin myös asenteen sekä ajattelukulttuurin muutos? Mielellä ja ajattelulla on huikeampi voima niin hyvinvointiin kuin menestykseen, kuin uskallamme ajatellakaan.

 

Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia blogini herätti, ja jos haluat lähteä kehittämään ja oivaltamaan yhdessä lisää ajattelusta sekä kohtaamisesta:

Tervetuloa mukaan 5.-64.2018  avoimen ajattelun- ja vuorovaikutuksen koulutukseen. 

 

Me kaikki voimme johtaa systemaattisesti omaa ajattelua. Nykypäivänä on tarvetta ajattelun johtamiseen sekä siihen, miten havainnoidaan toisten ajattelua. Ihmisten erilaisuus korostuu, ja esimiesten sekä asiantuntijoiden on tärkeää löytää keinot, miten johtaa ihmisten ajattelu yhteiseen suuntaan sekä yhteiseen tavoitteeseen. 2 päivän avoin koulutus esimiehille ja asiantuntijoille, jotka haluavat kehittää omia ajattelu- ja tunnetaitoja sekä vuorovaikutuksen vaikuttavuutta.  Pienryhmään mahtuu mukaan vain 12 osallistujaa. Lisätietoja.

 

Olen itse hurahtanut täysin tutkimaan ihmisen tasapainoa sekä uudistumista. Viimeisen 10 vuoden aikana intohimoksi on noussut mielentaidot, henkinen suorituskyky ja sekä vuorovaikutus alati uudistuvassa työympäristössä.  Tekemiseni ytimessä on saada ihmiset myös innostumaan mielestä ja sen potentiaalista. Missioni on kehittää inhimillistä kilpailukykyä, jossa ihmisyys on keskiössä sekä tuoda rohkeutta, innovatiivisuutta ja näkemystä koko hyvinvoinnin uudistamiseen.

 

Innostu mielestä,

Jaana Hautala

050 34 06 288

jaana.hautala@oivaltamaan.fi

oivaltamaan.fi

10 maalis

Posted at 09:50h in Blogi, Itsensä kehittäminen, Mielenvoima

Alkuvuonna Pippa Laukka kirjoitti Mandatum Life sivuilla siitä, miten ihmiskeho tarvitsee johtajan. Hyvä kirjoitus pysäytti minut pohtimaan syvemmin Minä Oy Ab:n johtajuutta. Pippa kirjoitti miten oikeanlainen johtaminen edellyttää hyvää itsetuntemusta ja kykyä kuunnella itseään. Pitäisi tietää kuka pohjimmiltaan on – päästä käsiksi minuuden ytimeen eli ”coreen”. Tärkeitä asioita, sillä jos ei tunne omaa ydintään, niin miten ihmeessä sitä voi johtaa.

 

Itse sukelsin syvemmälle omaan minuuden ytimeen alkuvuonna kuin koskaan aikaisemmin: Oma äitini sairastui hyvinvoivana ja terveenä 70-vuotiaani yllättäen aggressiiviseen haimasyöpään. Aika nopeasti muutamassa viikossa meille lapsille valkeni ettei mitään muuta kuin kivun lievitys sekä läheisyyden ja rakkauden antaminen ollut enää tehtävissä äidin kehon taistellessa syöpäsoluja vastaan. Surun ja pelon keskellä pysähdyin kuuntelemaan itseäni ja arvotin niin aikani kuin energiani uudelleen ja tyhjensin yrittäjän päivät ollakseni mahdollisimman lähellä äitiä.

 

Nyt olen kiitollinen, kun en matkannut yrittäjän sisulla businespolkua eteenpäin äidin sairastaessa, vaan rohkeasti päästin irti itselle tärkeistä projekteista ja valmennuksista päivä ja viikko kerrallaan. Saattohoitaen äitiä kotona uskalsin samalla pysähtyä meitä monia pelottavan asian äärelle: Mitä kun elämä jättää ja aika häviää.

 

Saattotyö äidin luona herätti minua pohtimaan läheltä meidän Minä Oy Ab: n johtajuutta. Mitä ihmismielelle tapahtuu, kun sen johtaja päästää irti? Mitä ihmiskeholle tapahtuu, kun ihmismieli luovuttaa? Huikea isoja kysymyksiä, joihin ei välttämättä löydy vastauksia. Eräs äidin ajatus nousee usein mieleeni. Kun äiti ymmärsi että aikaa on enää vähän, niin pohjalaisella suoruudella hän heitti ajatuksen minulle. ”Jos minun nyt kuolla täytyy, niin ehkä siinä on joku oppi sinulle sitten Jaana”. Aika hirtehistä huumoria kohta viisikymppiselle esikoistyttärelle, mutta äidin sanoissa oli vinha perä.

 

Äidin mieli ei luovuttanut vaan se taisteli sisulla ja sitkeydellä loppuun asti, mutta keho voitti. Viimeiseen asti äidin mieli oli vahva, ohjaavaa ja kannustava. Äidin viime hetket olivat eräänlaisia oppeja ja veivät minut syvemmälle omaa minuuden ydintäni. Olenko itse pitänyt tarpeeksi huolta itsestäni? Olenko kuunnellut itseäni, hyväksynyt itseni ja pysähtynyt oman coren äärelle tarpeeksi.

 

Meidän kaikkien poluilla on niin rakkautta ja suruakin. Kuinka usein muistamme pitää huolta itsestämme sekä vaalia rakkautta silloin kun se on lähellä ja kaikki on hyvin. Usein käy niin että omaan hyvinvointiin herää silloin, kun sairastuu ja rakkauden vaalimiseen pysähtyy vasta silloin, kun se on hiipumassa pois. Omalla kohdallani sain onneksi vaalia äidin rakkautta aina, mutta se vain loppui liian lyhyeen. Oli arvokasta saada viettää viimeiset viikot oman äidin luona. Vaikka roolit vaihtuivat ja tyttärestä tuli hoitaja. Ja vaikka omat pelot nousivat pintaan elämästä ja kuolemasta, niin hetkeäkään en vaihtaisi pois. Vuoden ensimmäiset viikot opettivat minulle paljon ihmisyydestä, elämästä, ihmisten kohtaamisesta sekä tämän hetken arvostamisesta. Tässä hetkessä kun on kaikki ja se on paljon.

 

Pohdin usein valmennuksissa tiimien kanssa, miksi annamme kiireen viedä? Pidämme kiirettä ikään kuin itseisarvona, jonka taakse pääsee piiloon. Kuitenkin kiireessä menetämme sen arvokkaan kyvyn kytkeytyä muihin ihmisiin, jonka läsnäolomme avaa.

 

Tule kuuntelemaan lisää ajatuksiani pysähtymisestä ja mielen johtamisesta: 15.3. Work goes happy -messuille wgh.fi