Oletko armollinen itsellesi ja annat luvan hyvinvointiin?

Päivän oivallukseni innosti blogin kirjoittamiseen. Olen tainnut vihdoin löytää enemmän armollisuutta yrittäjän arkeeni. Suhteellisen hyvällä omalla tunnolla makaan teekupin kanssa himassa, vaikka olen joutunut jättämään väliin odotetun kansainvälisen seminaarin, monta huipputapaamista sekä koulutukseni tämän ja eilisen päivän aikana. Minulle tämä armollisuus itseä kohtaan on hyppy seuraavalle tasolla niin ihmisenä kuin kouluttajana. Riitänkin juuri näin keskeneräisenä ja minulla on lupa kuunnella enemmän itseäni sekä kehoani.

Törmään itse kouluttajana ja valmentajana viikoittain siihen, miten armottomia ihmiset ovat itseään kohtaan. Palautumis- ja stressivalmennuksia pitäessäni kuulen usein asiakkailta ajatuksia: ”Ei me voida pitää näitä mikrotaukoja, kun ei muutenkaan ehdi tehdä kaikkia töitä” tai ”Mitä muut ajattelevat, kun meditoin tai lähden happihyppelylle kesken työpäivän”. Voin vuosien valmennuskokemuksella sanoa, etteivät he ajattele yhtään mitään tai ovat vähintään kateellisia, kun annoit itsellesi luvan tauolle. Toisaalta toivon, että tänä päivänä jo jokaisen työpaikan pelisäännöissä on määritelty taukojen tärkeys ja samalla sen luvallisuus.

Meidän ”luterilainen perintö” enemmän-kovempaa-paremmin on vienyt meidän Suomen kansaa pitkälle historian saatossa. Tällä hetkellä sen vaikutus voi kuitenkin olla käänteinen ja lisätä työuupumista sekä psyko-somaattisia oireita, kun mikään ei riitä. Suurimmalla osalla meistä työn tekeminen on siirtynyt fyysisestä rasituksesta henkiselle puolelle ja meistä on tullut niin sanottuja aivotyöläisiä. Toisaalta enää on kovin vaikea monenkaan erottaa työ -ja vapaa-aikaa, kun työt matkaavat ajatuksissa myös kotiin sekä uniinkin asti. Erittäin monia kuormittaa työpaikoille myös pysyväksi jäänyt kiire, jolloin elämä on paahtamista ilman läsnäoloa. On oleellisen tärkeää löytää itselle työkaluja pitää huolta omasta jaksamisesta sekä energiasta. Luonnollisesti työpaikkojen on yhtä tärkeää luoda mahdollisuudet ja pelisäännöt siihen.

Kaikilla meillä on paljon tietoa siitä, mitä tulisi tehdä oman hyvinvoinnin eteen. Erilaiset koulutukset, joita itsekin olen satoja pitänyt, ovat antaneet myös vinkkejä, miten omaan hyvinvointiin voi vaikuttaa. Kuitenkin ehkä arvokkainta on pysähtyä oman itsensä äärelle, ja kysyä miksi? Pysähtyä tarkastelemaan omaa elämän merkitystä – arvojasi. Annatko arjen kiireen viedä, niin ettet 10 vuoden päästä muista oman lapsensa rippujuhlista mitään. Helppo harjoitus on piirtää aikajana itselle ja pohtia mitä haluat muistaa 10 vuoden päästä tämän hetkisestä elämästäsi?

Armollisuus itseä kohtaan on iso sana. Lupa olla epätäydellinen ja keskeneräinen. Itse toisen kierroksen yrittäjänä eli valmentajana, tarvitsin lähes 10 vuotta sen syvempään ymmärtämiseen.  Ehkä tämä blogikin on vielä pientä hyväksynnän hakemista, vaikka armollisuus itseään kohtaan lähtee aina omista valinnoista.

Miten armollinen sinä olet itsellesi? Yksi oivallinen keino on tarkastella, mitä lupia on antanut omaan elämään. Pohdin itse ajoittain asiakkaitten kanssa keskeneräisyyden ja oman vastuun lupia seuraavilla kysymyksillä:

  • Onko sinulla lupa olla väärässä?
  • Onko sinulla lupa tehdä virheitä?
  • Onko sinulla lupa parempi kuin muut?
  • Onko sinulla lupa sanoa EI?
  • Onko sinulla lupa pyytää apua?
  • Onko sinulla lupa huolehtia itsestäsi ja kuunnella kehoasi?
  • Onko sinulla lupa kertoa omista rajoistasi, niin kotona kuin töissä?

Kysymykset voivat tuntua helpoilta loogisen mielen tasolla. Laita silloin silmät kiinni ja kuuntele mitä tunteita kehoon herää aina kysymyksen jälkeen. Voikin olla, että kehon tuntemukset kertovat sinulle vastauksia näihin kysymyksiin.

Itsemyötätuntoa ja armollisuutta kannattaa harjoitella, se on vastuuta omasta kasvusta ja opeteltavissa oleva taito. Nykyajan jatkuvassa muutosvirrassa itseään kovasti piiskaavat uupuvat helpommin. Itseensä armollisemmin suhtautuvat ottavat enemmän vastuuta hyvinvoinnistaan, virheistään sekä ovat myös luovempia kuin itseään piiskaavat kanssakulkijat.

Chris Germer onkin todennut: ”Yksi myötätuntoinen hetki voi muuttaa päiväsi kulun. Monta itsemyötätuntoista hetkeä voivat muuttaa elämäsi.”