20 joulu Hiljaisuuden kuuntelua epävarmuuden keskellä
Vietin äskettäin kolme päivää hiljaisuuden retriitissä. Tämä oli hyvää aikaa viipyillä kaikessa rauhassa omassa sisäisessä maailmassani, ja huomasinkin, kuinka nopeasti mieli ottaa tarinoillaan vallan hiljaisuudelta. Itse olen luontaisesti nopearytminen tekijä, kokija sekä ammattini puolesta puhuja, joten olen tottunut täyttämään hiljaisuuden toiminnalla ja sanoilla. Menneisyydessäni olen myös vältellyt täten pysähtymistä. Vuosikymmeniä pakotin itseni olemaan vahva suorittaja ja selviytyjä aivan hermoston uupumiseen saakka.
Pysähtyminen hiljaisuuden retriitissä meditoiden ja joogaten oli hyvä muistutus itselleni siitä, kuinka kehon monet viestit ja epävarmuudet pyrkivät selkeämmin ajatuksiimme ja tunteisiimme hiljaisuuden keskellä. Se voikin olla monille syy vältellä pysähtymistä itsensä äärelle. Suorittamisen ja selviytymisen tila on meille paljon tutumpi ja tässä tilassa olemme myös tottuneet ohittamaan kehon viisaat viestit.
Pysähdy kehosi äärelle
Juuri nyt on kuitenkin tärkeää pysähtyä oman kehonsa äärelle – elämmehän varsin kummallista aikaa, joka on täynnä epävarmuutta. Tämä on voinut tuoda monenlaista ristiriitaa sekä niin emotionaalista, henkistä kuin sosiaalistakin kuormaa elämäämme. Kuormitustekijöiden tunnistaminen on tärkeä askel kohti oman hyvinvoinnin johtamista. On aivan liian yleistä, ettemme tunnista ajoissa omaa väsymistämme vaan luulemme, että jatkuva unettomuus, keskittymiskyvyn puute, päänsäryt ja tunteiden säätelyn vaikeus kuuluvat normaaliin elämään.
Emme kuitenkaan päädy väsymykseen tai psyykkiseen uupumiseen yhdessä yössä emmekä edes kuukaudessa vaan prosessi voi olla hyvinkin tasaisen hidasta, jolloin sitä on myös vaikeampaa itse huomata. Uupuminen on kehon ja mielen kovaääninen hätähuuto siinä vaiheessa, kun elimistön säätelyjärjestelmä ja keskushermoston toiminta ovat suistuneet niin suureen epätasapainoon, että keholle on tullut huomattavan vaikeaksi tasapainoittaa tilannetta.
Kun itse kadotin yhteyden kehooni 2000-luvulla omassa suorittamisen maratonissani työskennellessäni esihenkilönä, kadotin samalla tärkeän osan itseäni: sydämen ja intuition kuulemisen taidon. Minulta meni pari vuotta palauttaa yhteys itseeni ja löytää takaisin kehoviisauden äärelle. Teema puhuttelee minua kouluttajana kovasti, jotta voin muistuttaa itseäni säännöllisesti sen tärkeydestä.
Joulua kohden mentäessä usein huomaamatta puskemme eteenpäin ja ajattelemme, että kun tämän vielä jaksan, sitten pääsen lomalle huilaamaan. Juuri nyt tarvitsemme kuitenkin niitä pieniä pysähtymisen ja hiljaisuuden mikrohetkiä. Niitä hetkiä, jotka auttavat kuulemaan kehomme viestejä paremmin. Tällainen hetki voi olla vaikka kävely luonnossa aisteihin upoten tai pysähtyminen kodin tutussa lepotuolissa omia kehollisia tuntemuksia kuunellen. Kun tietoisesti siirtää huomion omaan hengitykseen ja kehoon, auttaa vahvistamaan omia kehotuntemuksiaan.
Toivoa ja myötätuntoa tarvitaan
Jokainen meistä tarvitsee toivoa ja myötätuntoa, joihin nojata – sitä ajatusta ja energiaa, joka kantaa, kun varmuutta ympäristöstä ja elämästä ei löydy. Mielellämme on mahdollisuus muuttaa kokemuksemme ulkoisesta maailmasta, vaikka ulkoinen maailma ei muuttuisikaan.
Myötätunto tuo joulun odotukseen vahvuutta ja lämpöä. Kun kiinnitämme huomiomme enemmän siihen, mikä sujuu ja onnistuu, opetamme aivojamme näkemään enemmän myönteisyyttä tässä ajassa. Kun muistamme hengittää sekä juurruttaa itsemme omaan kehoomme keskellä epävarmuutta, olemme valinneet toivon puskemisen sijasta.
”Mikään ei paina niin paljon kuin väsynyt sydän.”
Jose de San Martin
Alkuperäinen teksti julkaistu Kollega-lehdessä 1.12.2021
Pysähdy kanssani mielikuvarentoutukseen, jossa luodaan keho-mieli yhteys ja vahvistetaan omaa turvallisuuden tunnetta tässä joulun ajassa. Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=kM-U3QigzUc
Lue muita kollega lehdessä julkaistuja kirjoituksiani Arvostavia kohtaamisia hybridiarjessa, Kuunteletko kehosi viestejä?, Innostus tarttuu ja luo merkitystä, Olet vahvempi kuin luuletkaan ja Muuta ja unelmoi sydämestä käsin.