Millaisilla tunteilla kohtaamme tulevaisuuden muutokset ?

Elämä haastaa meitä kohtaamaan epämukavuutta. Kohtaamme monenlaisia tunteita. Työelämän ja ihmisten uskomukset ovat viime vuosina murtuneet täysin. Tässä ajassa nousee esiin paljon pelkoa ja vihamielisyyttä.

Kouluttajana kohtaan usein, miten armottomia ihmiset voivat olla itselleen. Toisaalta näen myös, miten tuohtuneita olemme toisten käyttäytymistä kohtaan. Voi olla vaikeaa elää nousevien tunteiden kanssa, mutta juuri nyt olisi tärkeintä pysähtyä tuntemaan, mitä tuntee. Tunteiden tunnistaminen ei tarkoita huonoa käytöstä. Tunteet ovat osa kykyämme ja energiaamme, ja ne vaikuttavat päätöksentekoomme ja toimintaamme.

Äskettäin koin voimakasta keskeneräisyyden ja epätietoisuuden tunnetta koulutusryhmäni kanssa. Vaikka olen tottunut etäkoulutusten pitämiseen ja takanani on lukuisia harjoituspäiviä, tunnistin oudon hämmennyksen. Pohdin, miten voin luoda turvallisen luottamuksen ilmapiirin koko ryhmälle, kun osa oli paikan päällä ja osa Zoomin kautta mukana.

Tilanteessa herännyt kysymys on mielestäni oleellinen tällä hetkellä kaikissa etäkohtaamisissa ja -koulutuksissa.  Etäkohtaamisissa huomiomme on vahvasti ”Kuuluuko?”-kysymyksessä, kun huomio tulisi olla siinä, miten kohtaamme toisemme arvostavasti. Miten voimme luoda luottamusta ja turvallisuutta sekä rakentaa tunneyhteyttä yhdessä? Kohtaamisen kulttuuri on muuttunut, mutta millaisen viestin välitämme kohtaamisissamme tällä hetkellä – pelkoa vai turvallisuutta?

Koulutusviikonlopun jälkeen käsitin omat tunteeni. Tutkin tuntemuksiani riittämättömyydestä ja epävarmuudesta, otin ne vastaan ja hyväksyin ne konkreettisesti. Tässä epävar,assa ajassa tunteiden sivuuttaminen voi olla haitallista. Tiedämme, miten tärkeää tieto tunteista on, mutta onko meillä rohkeutta pysähtyä niiden äärelle? Niin, ettemme enää piilottelisi, vaan oivaltaisimme. Tunteet yhdistävät meitä ihmisinä myös vaikeuksien keskellä. Ne saavat meidät toimimaan, arvioimaan itseämme ja muuttumaan – kuten kohtaamani riittämättömyyden tunne koulutusviikonlopun aikana. Se käynnisti oivalluksen siitä, miten voisin kehittyä kouluttajana tuleviin monimuotokoulutuksiin.

Tunteita ei kannata laittaa syrjään

Me suomalaiset olemme varsin sisukkaita, sinnikkäitä ja periksiantamattomia – se on voimavaramme. Sisu oli vahva selviämisen ehto jo sata vuotta sitten, kun taistelimme toisenlaisia myrskyjä vastaan. Silloin olikin ehkä tarpeen työntää tunteita syrjään, jotta selvisimme. Mutta työntäessämme tässä ajassa tunteita syrjään, se vaikuttaa myös tuleviin sukupolviimme. Niihin lapsiin, jotka nyt mallittavat tunnetaitoja meiltä aikuisilta. Koska tunnekäyttäytyminen on suurelta opittua, nyt on oikea hetki kehittää omia tunteidenhallintataitojamme.

Mitä tunnetta sinä sanoitat tänään ääneen? Puhutko kotona pelosta ja ärsyynnyt median mielipiteistä vai ilmaisetko tunnetta riittävyydestä tai mahdollisuus- ja toiveajattelun pohjtalta? Pelko voi olla vaarallinen, ellei sitä tiedosta. Se voi johtaa henkiseen seinään, vaikka moni meistä kaipaa yhteisöllisyyttä ja toistemme tukea. On tärkeää puhua ääneen tarpeestaan, vaikka se saattaa tuntua häpeälliseltä. Häpeä on kuitenkin sosiaalinen tunne, josta puhuminen murtaa sitä ja jopa lisää yhteisöllisyyttä. Myötätunto itseä ja muita kohtaan auttaa monia pääsemään paremmin häpeän tunteeseen kiinni, mikä voi olla myös voimavara.

Olen pohtinut paljon koulutusryhmieni kanssa, miten tärkeää on nostaa esille myönteiset tunteet. Myönteiset tunteet tuovat sekä toivoa että merkitystä tähän hetkeen. Ilon, rauhan ja rakkauden tunteet asuvat meissä kaikissa. Annammeko niille tilaa tässä ajassa? Toisinaan ne löytyvät energiaa vievien tunteiden takaa, ja ensimmäinen askel onkin oppia kohtaamaan kaikenlaisia tunteita.

”Kun ihminen paljastaa haavoittuvaisuutensa, hän ei ole enää haavoittuva.”
-Peter Crone

Tervetuloa tunteet -harjoitus

Kokeile tervetuloa tunteet -harjoituksen vaikutusta arjessasi:

1. Ota mukava istuma-asento, hengittele hetki rauhassa ja anna itsesi huomata, miltä kehossasi tuntuu juuri nyt. Huomaa, mikä tunne sinulla on päällimmäisenä ja missä kohtaa se tuntuu. Se voi olla jokin tuttu tunne tai kenties jokin epämääräinen, jota et välttämättä edes osaa nimetä. Kun havainnoit, riittää, että huomaat tunteen ja tuntemuksen. Sinun ei tarvitse tietää, mistä se tulee, mikä se on tai miksi se tuntuu juuri nyt. Riittää, että huomaat sen.
2. Anna tunteelle lupa tulla. Voit sanoa sille mielessäsi: tervetuloa. Voi olla, että mieleesi nousee jokin kuva, asia, henkilö tai tilanne. Voit antaa sen tulla ja sitten liukua pois. Keskity tunteen kokemukseen ja huomaa se ilman analyysia. On mielenkiintoista huomata, miten tunne ja tuntemus tulee, missä ja miltä se tuntuu.
3. Kun olet ottanut tunnetta vastaan sen verran kuin tällä kertaa voit ja haluat, anna sille lupa laimentua, liueta ja haihtua pois. Huomaa, mikä tunne tulee seuraavaksi tuon tunteen takaa. Se voi olla jokin tuttu tunne tai epämääräinen tuntemus. Voit nimetä sen, mutta sekään ei ole välttämätöntä.
4. Jatka tunteiden vastaanottamista niin kauan, kunnes tulee jokin sinulle myönteinen tunne. Yleensä sellainen on 3–5 tunteen päässä. Voit lopettaa siihen. Joskus tunteet tulevat ja menevät nopeasti, toisinaan harjoitukseen menee aikaa. Tärkeintä on, että teet harjoituksen kaikessa rauhassa ja kiirehtimättä.

Tämä blogi julkaistiin ensimmäisen kerran kollega.fi lehdessä 21.10.2021